Normaali aamu, herään sängyltä herätyskellon ääneen. Puolivoimaisena ja väsyneenä saatoin juuri ja juuri ylettyä sammuttamaan herätyskellon tietokonepöydällä levänneestä matkapuhelimestani.
Aamurutiinit ovat jotakuinkin tavallisia. Herään ja laitan veden kiehumaan vedenkeittimestäni, saadakseni kurkusta alas lähikaupasta ostamani tujun pikakahvin. Isken itseni suihkuun samalla pesten itseni sekä hampaani ja vielä 10 minuuttia ennen töihin lähtöä huomion unisen kauniin tyttöstäväni suutelemalla ja kertomalla kuinka kovasti häntä rakastan.
Menen ulos odottamaan työkaveriani samalla polttaen yhden tupakan ja mietin millä eväillä suoriudun tästä työpäivästä mallikkaasti.
Työkseni teen asiakaspalvelutyötä, josta nautin. Pirteän persoonani avulla yritän auttaa pienissä arjen ongelmissa ihmisiä ja näin myös ruokin itseäni hyvällä ololla jota jaan kotona naiselleni ja ystävilleni.
En siis ole jääkiekon maailmanmestari, tai sen puoleen diplomi-insinööri. Olen tavallinen mies, joka on juuri hiljattain hajottanut kahvinkeittimensä tiputtaen sen maahan ja näin ollen juo lähikaupan maukasta pikakahvia.
Töissä asiakaspalvelun ohella whatsapp viestieni suosikeissa on ystäväpiirin hyvin värikäs keskustelupalsta täynnä miehistä huumoria. Tyttöystäväni kanssa jaamme päivän tapahtumat keskenämme samalla vinkaten tulevan iltapäivän touhuista, jotta vielä muistaisimme päivän aikana mitä iltapäivällä kotona on odotettavissa.
Palaan kotiin kymmentä yli neljä, ensimmäinen asiani toki kenkien pois ottamisen ja takin naulakkoon laittamisen jälkeen on ihana halaus neitini kanssa, joka on kotona odotellut minun saapumistani innolla.
Teemme normaalisti mastercheff- tasoista makaronilaatikkoa, jonka jaamme keskenään katsoessamme jo toistamiseen nähtyän B-luokan kauhupätkää. Elokuvilla toisaalta on tapana jäädä kesken kun innokkaana olemme odottaneet pääsevämme toistemme syliin. Kuuma tunnelma valtaa olohuoneen mustan kulmasohvan ja rakkaus ja tunteet välillämme hehkuvat kuin roihuava soihtu.
Illalla kauhuelokuvasta kauhistuneen tyttöystäväni kiedon kainalooni ja kun aamu sarastaa on aika herätä ja nousta väsyneenä taas kerran juomaan lähikaupan tujut pikakahvit. Suudelma viimeistelee taas aamurutiinini ja kun unisen tyttöystäväni huulilta näen kauniin hymyn, olen valmis uuteen päivään.
Terveisin
Tavallinen mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti